Joku pieni konevasara naputtelemassa olisi mainio apulainen. Mutta kyllä jänteitä pehmittelee ja repii suht nopeasti muutenkin.
Välillä näkee jännejouskareita, joissa jännesäikeiden irrottelu on jäänyt ihan puolitiehen; isoja kimppuja yhdessä ja todella epätasainen jälki. Säikeiden kampaaminen jätetty kokonaan pois myös usein.
Revin säikeet aina niin irralleen kuin mahdollista. Hiuksen vahvuiset säikeet ovat siis erillään, eikä yhtenäisiä säienippuja erota.
Sen jälkeen pesen ne. Haaleaa vettä ja rasvaa irrottavaa pesuainetta, kuten esmees fairya. Tämmä pesu on yksi juttu, joka maksaa itsensä takaisin mm. nopeampana kuivumisena ja paremmin kiinni ottavana selyksenä. Jänteissä on aina hiukan rasvaa, joka on pelkkää miinusta jänneselyksessä. Pesun aikana kampaan jänneniput tuollaisella elukoiden turkin harjaukseen tarkoitetulla kaksiosaisella kammallla, jossa siis toisella puolen harvemmat piikit ja toisella puolen tiheät piikit. Joskus hifistelen jänteet ihan perinteisillä villakarstoilla niin hienoiksi, että niistä on mahdollista kehrätä vaikka lankaa. Se tosin on pirun aikaa vievää hommaa ja kesken sitä ei oikein voi jättää. Tuo kampaus kuitenkin on ihan riittävä jousen selystämistä ajatellen.
Pesun aikana kampaaminen on helppoa ja samalla jänteet puhdistuvat tehokkaasti rasvasta. Liimatessa kampaan liimattavan nipun kerrallaan, jolloin saa liiman joka säikeiden väliin.
