Hamppuselystys

[Ertsi]

Hei!

Homman nimi on hamppuselystys. Ei liene jännejousen väärti, mutta ei ole saatavuus/kustannuksetkaan samaa. Opiskelijalta kun löytyy vielä aikaa, niin tämähän on suorastaan houkuttelevaa. Tuossa kuvissa 2 jousta joita nyt selystän, ensimmäinen 137cm pihlaja flättäri ja jälkimmäinen 135cm kanadantuija. Kanadantuija nyt aivan ensimmäinen mitä tuosta puusta tehnyt ja ei varmaan kummonen, mutta tuleepahan tuokin kokeiltua. Todella kevyttä ja pehmeää puuta, ilo kyllä työstää. Puristusmurtumia tuli jo selkäpuolelle höyryttäessä kärkiin recurveja. Yllättävän mukava ja helppo ylipäätään noita recurveja vääntää höyryllä, vielä jos tuo muoto säilyy hampulla, niin pihlajastahan ainakin saattaa tulla hyvä peli. Lisää varmaan teen tässä, saa nähdä minkälaisia ammuttavia nämä on. Vielä ei ole kokekumsta, kun tuo pihlaja ollut vasta pari päivää kuivumassa.
Vähän ohi hamppuaiheen kysymys; onko oikein, kun jostain lukenut että tuo reflexille lapojen vääntäminen auttaa heikkoja puita kestämään paremmin? Eli käytännössä saadaan heikosta puusta enemmän tehoa, joka suorilta lavoilta ammuttaessa tekisi vatsaan puristusmurtumia. Recurvi/reflexhän tavallaan avaa vatsapuolelta solukkoa.
Vai onko juurikin niin päin, että hamppu saattaa ladata liikaa vääntöä hepposeen puuhun?

[Ertsi]

Unohdin kirjoittaa tuosta jousen kiertävästä narusta, aikaisemmin käyttänyt vain päistä kiinni olevaa (kuten ensimmäisessä kuvassa on vielä). Tuo jousen ympäri kiertävä on todella kätevä, voi laittaa paikalleen höyrytystä ennen, pysyy paikallaan todella hyvin kun laittaa pienet lovet päihin narun paikaksi, voi kiristää narussa kiinniolevalla pulikalla, eikä tarvitse irroittaa pois jänteiden/hampun laiton ajaksi koska ei ole yhtään tiellä. Myös todella simppeli, eikä vaadi puristimia kuten usein vastaavat tavat taivuttaa/pitää taivutusta yllä. Liekö uusi juttu kenellekään, mutta itselle mukava oivallus

[Markus]

Pihlajalla on tapana antaa periksi selästä niin selystäminen on mun mielestä ihan hyvä juttu ja varmasti auttaa myös pitämään profiilia. Vatsa kannattaa paahtaa, niin kestää enemmän puristusta. Paunojakin tulee lisää, vanhalta forumilta muistan lukeneeni, että M.Reinikainen olisi saanut jopa +10 paunaa n. 45min paahdolla? Toki siinäkin on varmasti monta muuttujaa, mitkä vaikuttavat (profiili, puuaines yms).

Miten mä oon asian ymmärtänyt, niin eikös rasitukset kasva sen mukaan, mitä enemmän on jousessa kurvia?

[Tuomo Reiniaho]

Kanadantuija on kyllä todella höttöistä puuta. Mielenkiintoista nähdä, mitä siitä tulee. Itse hamppuselystin kerran yhden tuomijousen, se ryppyili heti todella pahasti vatsasta. Jotenkin veikkaan, että samoin käy nyt.

Vastakaarevuus rasittaa jousta enemmän kuin suoruus... Jos on kaksi yhtä jäykkää jousta, joista toinen on suora ja toinen vastakaareva, niin vastakaarevan selkään ja vatsaan kohdistuu suuremmat rasitukset kuin suoran.

Paahdolla saa tosiaan jonkin verran jäykkyyttä lisää. Se vaihtelee puulajeittain ja paahtamistyylistä mutta karkeasti voisi sanoa, että paahtamisella saa 10-20 % lisää jäykkyyttä jouseen. Hampulla saa sitten vaikka kuinka paljon, jos niin haluaa.

Näppärä oivallus tosiaan tuo narujuttu. Olettaen, että vatsapuoli on riittävän tasainen, että naru pysyy paikoillaan.

[Ertsi]

Niinhän sitä vähän ajatteli että recurvit vaan lisää jouseen kohdistuvaa painetta... Pitää paahtaa molempien vatsoja ennen jänteelle laittoa. Harmi vaan nyt ei nuotiota tai kuumailmapuhallinta ole saatavilla hetkeen.

[Markus]

Harmi vaan nyt ei nuotiota tai kuumailmapuhallinta ole saatavilla hetkeen.

Itse paahtelen hellalla, levy 2:lla tai 3:lla pikkuhiljaa lämmittäen. Silitysraudallakin voi paahtaa.

[Ertsi]

Itse paahtelen hellalla, levy 2:lla tai 3:lla pikkuhiljaa lämmittäen. Silitysraudallakin voi paahtaa.
[/quote]

jes! tuota pitääkin kokeilla  erityisesti silitysraudalle hyötyäkäyttöä

[Ertsi]

Unohtuikin tänne kirjotella, tuonne perinnejousiharrastajat-facebook ryhmään kirjoitinkin jo.

Ei tullut kummastakaan jousesta peliä, kadantuija petti rajusti vatsasta ja molemmissa katkesi hamppusäikeet selästä lopulta. Ei siis kestä juuri venytystä tuo hamppu. Olisiko seuraava hamppukokeilu sitten ihan normaalilla tasaisella profiililla?

Kumpaakaan en päätynyt vatsapuolelta paahtamaan, liekkö tuo olisi tässä tilanteessa kumpaakaan pelastanut.

[Markus]

Aika jännä, että hamppu antoi periksi, kun sehän tunnetusti on kestävää. Mitä liimaa käytit? Noissa ekoissa kuvissahan tuo puteli on, mutta en itse ainakaan siitä tunnista.

[hoja]

Taitaa olla Bilteman puuliimaa:

http://www.biltema.fi/fi/Rakentaminen/Kemikaalit/Liimat/Puuliima-2000024076/

[Ertsi]

Joo, tuota bilteman vedenkestävää puuliimaa oli selystyksessä. Niin, olisiko ollut myös jotain liimauksessa ja hampun määrässä vaikuttamassa tuohon katkeamiseen. Liimaa liikaa?

[Markus]

En oo kyseistä liimaa käyttänyt, mutta veikkaisin, että sama homma tässäkin kuin esim. B3:n kanssa, eli on tarkotettu staattisiin rakenteisiin ja jousessa ei silloin liimasauma kestä. Itse sain sillon tällaiset ohjeet kun aloin tota laminaattijousta väsäämään ja tilailinkin sitä varten Titebond III:sta.

[Tuomo Reiniaho]

Nyt pitää muistaa se, että hamppu ja pellava kestävä teoriassa aavistuksen paremmin vetoa kuin puu. Siinä missä puu jousen selässä venyy parhaimmillaan noin prosentin verran, niin hampulla ja pellavalla pyöritään optimitapauksessa siinä yhden ja kahden prosentin välillä. Ominaisuudet eivät siis millään tavoin ole lähelläkään esimerkiksi jänteiden ominaisuuksia.

Toisin sanoen, parhaimmillaan hamppu on haettaessa lisää jäykkyyttä jouseen tai tehtäessä jousta epätäydellisestä aihiosta. Jos vaikka käsissä on lankkuaihio, jonka lustonkulku on huono (ei lähelläkään yhtenäistä lustoa selässä), niin kuituselystyksellä ko. aihiosta saa täysin toimivan jousen.

Tässä tapauksessa vatsa antoi periksi (olisi varmaan antanut hampusta riippumatta), jonka jälkeen kohta taipui paljon ja hamppu joutui venymään enemmän kuin se kesti. Lisäksi liima oli huono valitan. Kerran kokeilin Titebondia hamppuselän liimaamisessa ja homma epäonnistui täysin. Selkä petti ja hamppu ei edes pysynyt kunnolla kiinni puussa. Ehdottomasti paras liima on eläinliima, sellainen keittomainen juoksevuus. Sitä voi läträtä paljon ja se on osoittaunut toimivaksi.

[hoja]

Mites kaseiinipohjainen liima toimisi? Olen ymmärtänyt että jänisliimat ja kalaliimat vaativat tekijältään taitoa ja kärsivällisyyttä ja mulla ei oikein oo kumpaakaan. Maitoliiman pyöräyttäisi puoleen tuntiin

[Tuomo Reiniaho]

Eläinliimaa helpompaa ja halvempaa liimaa tuskin on. Ellei sitten aloita hommaa elukan metsästämisestä.

Nahkaliimaa (jänisliima, tms.) löytyy monesta paikasta kuivina rakeina. Ne laitetaan kattilaan, annetaan liueta ja lämmitetään sen verran, että seos muuttuu nestemäiseksi niin, että sormia pystyy liemessä uittamaan. Jos tuli liian paksua, lisätään vettä, jos taas liian lirua, lisätään liimarakeita. Siinä voi sitten uittaa hamppukuituniput ja laittaa jousen selkään.

Jos liimaa jää, sen voi pakastaa. Jos liimaus keskeytyy, niin ei haittaa, liimausta voi jatkaa myöhemmin lämmittämällä liiman uudestaan. Tosin montaa päivää seosta ei kannata huoneenlämmössä seisottaa, muuten voi tuoksahtaa. Kiire ei ole, vaan liima kiinteytyy aika hissukseen, eli työaikaa kyllä on ihan riittävästi. Eikä tarvitse mitään erityisolosuhteita liimauksen ajaksi. Ainoa pieni haitta on, että liimaaminen voi olla vähän sotkuista puuhaa, eli ihan keittiössä sitä ei ehkä kannata tehdä. Tai voi yrittää mutta omalla vastuulla...

Marketeissa myytävä liivate on samaa tavaraa, joskin elintarvikekelpoiseksi puhdistettu. Gurut keittelevät itse liimansa nahasta, jänteistä tai rakoista mutta se ei ole todellakaan välttämätöntä.