On ollut mielenkiintoista huomata, että länsimaisen, lähinnä englantilaisen, ammuntatekniikan kuvaus kirjallisuudessa on ollut hyvin ohutta. Oikeastaan kaikki teokset aina 1800-luvulle asti kertovat ammuntatekniikasta hyvin ohuesti, lähinnä yleisellä tasolla. Aschamin (1545) teesejä "Five points of archery" toistetaan vielä vuonna 1833 julkaistussa teoksessa (Old Toxophilite, The Archer's Guide". Vasta Horace Ford (1856) julkaisi ensimmäisen teoksen, jossa ammuntatekniikkaa todella analysoitiin - mutta se liittyikin lähinnä muodolliseen tauluammuntaan.
Lähi-idässä ja varsinkin Kauko-idässä, Kiinassa ja Japanissa, ammuntatekniikan eri vivahteet ja sen kuvaus on tunnettu paljon paremmin. Karkeasti voisi sanoa, että länsimaissa oltiin samalla tasolla ammuntatekniikan kuvauksessa kirjallisuuden perusteella 1800-luvun lopussa kuin Lähi- ja Kauko-idässä oltiin noin 1200-1600-luvuilla. Esimerkiksi KitÄb fÄ« Ê»ilm an-nuÅŸÅŸÄb (Saracen archery, 1368), KitaÌ„b fiÌ„ bayaÌ„n fadl al-qaws w-al-sahm wa-awsaÌ„fihima (Arab archery, n. 1200-luku), The Way of Archery - A 1637 Chinese Military Training Manual (käännös Jie Tian & Justin Ma, 2014) kuvaavat ammuntatekniikka hyvin täsmällisesti ja tarkasti. Eikä vain tekniikkaa vaan myös virheitä, fysiikka, ajatuksia, aivan kuin modernit ammuntatekniikan oppaat. Idästä löytyy lisäksi valtavasti muitakin teoksia, joita ei ole käännetty länsimaiselle kielelle, ja joiden voi sanoa olevan selvästi aikansa länsimaista kirjallisuutta edellä.
Jos joku haluaa tutustua moderniin tähtäinammunnan tekniikkaan (joka nyt ei tietenkään ole riippuvainen tähtäimestä), niin kannattaa lukea Kisik Leen "Total archery". Lyhennettynä tekniikan kuvaus löytyy täältä:
http://www.kslinternationalarchery.com/
