Puujousi

Pohjana ajatukselle tässä on mm. pohjoiseuraasialaisen laminaattijousen sakarat. Jos niistä ei yhtään mitään hyötyä ole vaan päinvastoin, miksi he muinoin käyttivät aikaa ja energiaa niiden tekemiseen? Tuskin ainakaan esteettisistä syistä, luulisi, että suorituskyky menisi kaiken muun edelle, jos se on välttämätön pakko selviytymiseen. Saahan niillä kätevästi pituutta jouseen, mutta tuskin senkään takia niitä tekivät, sama olisi vaan jättää aihioon vähän enemmän pituutta. Jos he tiesivät käyttää sakaroissa mahdollisimman kevyttä puuta, oli lisäpainon tuoma haittavaikutus siis tiedossa. Staattiset recurvithan varastoi lapoihin enemmän energiaa, mutta onko tällä sitten lopulta mitään merkitystä? Näissä jousissahan käytettiin painavia nuolia, luulisi, että siinä olisi joku yhteys.

Näitäkin on varmasti pohdittu mm. perinnejousen vanhalla forumilla, harmi vaan, ettei tietoa ole enää saatavilla. Jenkkiforumeilta en enää lähde tietoa kaivamaan...

Luin muistaakseni paleoplanetilta yhden jutun, jossa joku oli keskustellut, vissiin aikanaan työkseen jousia tehneen henkilön kanssa. Keskustelun aihe oli jousen kärkien paino. Toinen oli sitä mieltä, että kevyet kärjet palautuvat nopeammin ja täten heittävät myös nuolta paremmin. Toinen oli sitten sitä mieltä, että painavammat kärjet heittäisivät nuolta paremmin, koska se lisämassa kärjissä veisi laukaisussa myös kärkiä pidemmälle ja antaisi siten lisäpotkua nuolelle. Ja se kaveri, joka työkseen jousia teki, kallistui jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Tuntuisi ihan loogiselta molemmat, mutta jos lisämassaa on liikaa, tottakai se hidastaa. Mutta onko tässä joku kultainen keskitie? Jaksaako painavammat kärjet heittää painavampaa nuolta paremmin kuin samanlainen, samanjäykkyinen, keveämpikärkinen jousi?

Jenkkiforumilla joka jamppa tuntuu olevan omasta mielestään oikeassa, samasta aiheesta, jossa olisi montakin eri mielipidettä. Mitäs mieltä täällä ollaan?

Pari kuvaa lisää

Itseäni on jo pienestä pitäen jouset ja jousiammunta kiinnostanut, niin kuin varmasti monia muitakin. Sittemmin, toissakesänä ostin itselleni modernin varsijousen, jolla tuli jokunen kuukausi lätkittyä. Noh, sehän paljastui lopulta ihan liian tylsän helpoksi ja kirosin miksen ostanut normaalia käsijousta. Koska rahaa ei hirveästi ole ylimääräistä ollut, päätin tehdä itselleni puujousen. Ja tässä sitä nyt ollaan, eikä loppua näy.

Erityisesti kiinnostaa pohjoisissa oloissa eläneiden metsästäjäkansojen jouset. Siksi tykkäänkin tehdä mieluummin jousia kotimaisista puista kuin tuontipuista, esim. osagesta, hikkorista jne. Yksipuisilla jousilla oli hyvä aloittaa harrastus, mutta laminaattijousi taas avartaa "maailmaa" enemmän. Voi kokeilla kaikkia erilaisia yhdistelmiä, joita ei välttämättä ole vielä kokeiltu, esim. juuri tekemäni koivu-kataja-laminaattikin.

Tuo taitaa olla juuri se sama aihe jota itsekin luin. Se on totta, että käsintehdyn jälki voi olla joskus siistimpi/hienompi kuin täydellisen tasainen pinta. Esimerkiksi juuri perinnejousissa, hienolla paperilla hiottu ja ruiskulla virheettömästi lakattu pinta ei ole kovinkaan perinteisen näköinen...

Kiitoksia! Mukavaa, että pinta näyttää hyvältä, itse kun en oikein osaisi sanoa siitä juuta enkä jaata. Luin, että jänneselän päälle olisi hyvä laittaa kuivumisen ajaksi, tai ainakin osittain, sideharsoa, tulee kuulemma kerrasta "professional" pinta. No mä en viittinyt kokeilla, kun tälleen ajateltuna sehän jämähtäisi siihen, jos liimakin on vielä märkää. Ehkä ensi kerralla voisi sitäkin kokeilla, jos se kerran on hyväksi todettu tapa.

Mites täällä homma on edistynyt? Eikös sulla ollutkin hirven jalkajänteitä? Eroaako jänteet, esim. nyt strutsin ja hirven jalkajänteet, paljonkin toisistaan? Nuo strutsin jänteet pehmeni tosi helposti. Ekoja pamauksia kun antoi, että kuori irtosi, niin samalla oli jo aikalailla kauttaaltaan pehmennyt eli ei paljoakaan tarvinnut enää naputella.