Puujousi

Mikke hyvä,

Olen kanssasi aivan eri mieltä. Minusta eroja voi mitata, saa mitata ja on järkeä mitata.
Pyysin erottelua juuri tuon toteamuksesi takia, missä luulet, että kuka tahansa harjoitellut lyhkärikaveri voi mennä viivalle samalla lailla harjoitelleen lonkkarikaverin kanssa. Oma heittoni on, että voi mennä viivalle, mutta ei pärjää. Sen vuoksi olisikin hienoa nähdä, pitävätkö nämä keskenään ristiriitaiset väitteet paikkansa. Väitän näin siitäkin huolimatta, että tunnen Mennan ansiot erittäin hyvin. Myös Auer on tehnyt hienoa ammuntaa Kuralassa ja voittanut. Epäilemättä myös muissa kisoissa lyhkärikaverit ovat pärjänneet.

Sanot, että syy on se, että lyhkäriampujia on vähemmän kuin pitkäjousiampujia. Mutta onko se syy vai seuraus?

Uskon, että kovalla harjoittelulla oppii ampumaan lyhkärillä hyvin. Useat metsästystä harrastavat perinnekaverit ovat sen osoittaneet. Ja juuri metsästyksessä lyhytjousi lienee parempi koska liikkuminen ja jousen käsittely on helpompaa. Mutta väitän, että heti kun etäisyys maaliin kasvaa, alkaa osuminen muuttua satunnaiseksi. Esimerkiksi American Roundia Kuralassa ei muistaakseni ole koskaan voitettu lyhytjousella.

Jakke Lehtinen

Moi!

Minä aloitin jousiammunnan itsetehdyillä pihlajapyssyillä ja siirryin sitten moderneihin pitkäjousiin ja niissä olen sitten pysynyt. Olen samaa mieltä, että ero perkkarin ja lonkkarin välillä on ampumisen kannalta melko vähäinen. Kuitenkin tulee nähdä perinnejousten puolella suuri ero: meillä Suomessa on ainakin kaksi koulukuntaa, toiset ampuvat lyhkäsillä, noin 130-140 cm:n pitkillä, ja toiset pitkillä, 170-200 cm, jopa enemmän. Näissä kahdessa on olennaisin ero vetopituus. Koska lyhyissä jousissa vetopituus on tavattoman lyhyt, ampuja ei oikeastaan ankkuroi ollenkaan. Kun olen katsonut ampujia eri kilpailuissa ulkomailla, nuo lyhyet jouset ovat todella harvinaisia ja palkintopallilla tyylin edustajia ei näy. Tarkkuusammunnassa on keskeistä toistaminen. Pitäisi pystyä ampua 60 - 120 nuolta eri kilpailuissa täsmälleen samalla lailla. Ampujat ankkuroivat vetokäden poskelle. Lyhyt jousi on tyypillinen mestsästystä harrastavalle ampujalle. Itse suoritus tapahtuu vaistonvaraisesti ja joskus tavattoman nopeasti. Kilpa-ammunnassa ei ole niin kiire ettei kerkeisi tähdätä.
Siispä: jos harkitsee ampuvansa tarkkuutta, kannattaa heti alussa tehdä selväksi, kumpaa tyyliä haluaa edustaa. Voi olla hauskaa harrastaa molempia, mutta silloin on vaarana että tyylit syövät toisiaan. Jos suunnittelee siirtyvänsä joskus perkkarista lonkkariin tai toisinpäin, kannattaa oma perkkari tehdä riittävän pitkäksi, nyrkkisääntö on ampujan mitta. Omatekemäni yksipuiset olen tehnyt 192 cm pitkiksi. Vetopituuteni on noin 30,5 tuumaa.

Jakke Lehtinen