Puujousi
Perinteiset jouset, nuolet ja jousiammunta => Jouset => Aiheen aloitti: Tuomo Reiniaho - 13 Helmikuu, 2016, 17:24
-
Miten määritetään jousen optimaalinen tillerimuoto? Miten jousentekijä käytännössä tilleröi jousensa? On toki olemassa tietyt säännöt, miten tietyn etuprofiilin jousen pitää taipua, jotta taipuma olisi oikea. Sääntöjen mukaan jousentekijä tilleröi jousensa enemmän tai vähemmän elliptisesti; täysin pyöreä tilleri on käytännössä elliptisen tillerin toinen ääripää. Mutta miten jousentekijä lopulta määrittelee täsmälleen oikean tillerimuodon?
Käytännössä se on mahdotonta, koska jousentekijällä ei ole mitään mittaria, jonka avulla lavan jokaiseen pisteeseen kohdistuva rasitus voitaisiin mitata. On käytettävä siis muita keinoja. Yleisin taitaa olla ihan mutu-menetelmä, joka toimii sitä paremmin, mitä kokeneempi jousentekijä on.
Itse tykkään tarkkailla erityisesti jousen virumista. Bakerin mantraa mukaillen jousen pitäisi virua sitä enemmän mitä lähempänä jousen lapojen kärkiä ollaan, toki niin, että lapojen kärjet pysyvät jäykkinä ja virumattomina. Viruman seuraaminen on hyvä mittari muutenkin. Itse tarkkailen, mistä kohtaa jousi viruu. Jos viruma näyttää vähääkään keskittyvän johonkin kohtaan lapaa, tiedän, että se ylirasittuu siitä, riippumatta siitä, miltä taipuma vedossa näyttää. Jousen tillerimuoto vedon aikana voi valehdella, viruminen ei valehtele.
Steve Gardner käyttää jousen virumista hyödyksi vielä hienostuneemmin â€no-set†tilleröintimenetelmässään, joka ei varsinaisesti ole tilleröintimenetelmä vaan jousen tilleröinnin onnistumisen seurantamenetelmä. Hän seuraa jousen jäykkyyden muutosta tilleröinnin aikana, alkaen jo noin puolivedosta. Se paljastaa nopeasti jousen virumisen, vaikka se ei ole vielä edes silmin nähtävää. Jos jousi alkaa virua, niin lapojen pitäisi olla leveämmät (mikä ei tietenkään ole mahdollista), jousta pitää keventää tai ottaa enemmän lapaa tekemään työtä.
Optimaalinen tilleri on tärkeä, koska jousen viruminen tarkoittaa sitä, että sitä on ylirasitettu, mikä taas heikentää jousen elinikää ja suorituskykyä.
-
Valitettavan usein itsellä toimii siten että tilleriä korjailee silmämääräisesti kunnes paunat on sen verran alle alkuperäisen tavoitteen että pitää lopettaa ja jousi täytyy julistaa valmiiksi.
Bakerin mantraa mukaillen jousen pitäisi virua sitä enemmän mitä lähempänä jousen lapojen kärkiä ollaan
Steve Gardner käyttää jousen virumista hyödyksi vielä hienostuneemmin â€no-set†tilleröintimenetelmässään,
Täytyy ottaa tuo Bakerin mantra huomioon, itsellä yleensä virumaa lähempänä kahvaa.
Onko sinulla Tuomo jotain linkkiä tms. tuohon Gardnerin menetelmään josta saisi lisätietoa ?
t-Esa
-
Kiinnostavaa. En ole tuota Bakeria lukenut mutta ymmärsinkö oikein, jos virumaa tulee niin sen tulisi olla symmetrisesti kärkiinpäin kasvavaa, poislukien tipit? Mun tammilistajousi olisi siinä tapauksessa kouluesimerkki tästä. Parin tunnin ammuntasession jälkeen viruma on 5 sentin luokkaa josta se palaa 3 senttiin päivän levon jälkeen ja pidän sitä vähän huolestuttavana. En siis pienenemistä vaan että sitä on aika paljon. Jousen kokpituus on 175, tipeistä aika lähellä 170 senttiä.
-
Gardnerin (Badger) "No set" -tilleröintimenetelmä:
http://www.primitivearcher.com/smf/index.php/topic,17294.0.html
http://leatherwall.bowsite.com/tf/lw/thread2.cfm?forum=23&threadid=234618&messages=6&CATEGORY=4
Menetelmä sinänsä ei estä virumista, vaan sen perusteella voi arvioida, missä mennään ja mitä jousesta voi lopulta odottaa. Se paljastaa nopeasti alkavan virumisen. Itse en ole sitä juurikaan käyttänyt ja se sopiikin mielestäni parhaiten esimerkiksi pituusammuntajousien tilleröintiin, missä pienetkin erot voivat olla merkitseviä. Tai siis tietoisuus niistä pienistä eroista.
Mitä viruman paikkaan tulee, niin Bakerin mantran takana on ajatus elliptisestä tilleristä sekä siitä, että jos viruma on keskittynyt vaikkapa vain kahvan alueelle, niin jousi on paljon myötäkäyrempi kuin jos viruma on lähempänä lapojen kärkiä. Kyse on siitä, että jousi ylirasittuu ja viruu joka tapauksessa, jolloin sen vaikutus on hyvä minimoida.
Tuo 5 senttiä virumaa on vielä normaalia, ehkä tosin hyväksyttävän ylärajoilla mutta paljon riippuu puuyksilöstä, puun kosteudesta, tilleröinnistä, mitoituksesta, jäykkyydestä tms. Jos viruma on tasaisesti jakautunut, eikä puristusmurtumia näy, niin kaikki on hyvin. Kaikki jouset palautuvat jonkin verran, eli tuo jousesi käytös on aivan normaalia.
-
http://flic.kr/p/Dy8Jv8
Tossa kuvaa virumasta. 3 cm
http://flic.kr/p/DYnV6r
Kokovartalokuva.
-
Tuossa Tuomon linkin tekstissä mainittiin "... understand the concept of side tillering...". Mitäköhän sillä tarkoitettiin? Sivutilleröinti?
-
Jousihan näyttää just hyvältä. Virumaakin on se mitä tuollaisessa jousessa keskimäärin voi olettaa olevankin, ei yhtään liikaa. Eli ihan hyvin tilleröity jousi.
Sivutilleröinti tarkoittaa vain tilleröintiä jousen etuprofiilia muokkaamalla, eli käytännössä kaventamalla jousta sopivasti kohti lapojen kärkiä. Kaventamisen merkityshän tillerimuotoon on paljon pienempi kuin ohentamisen.
-
Sekoitan soppaa tällä linkillä Holmegårdin kivikautisesta jousesta:
http://www.pijlenboog.be/images/b/b3/Tillering_the_Holmegaard_Bow.pdf
Tuossa tilleri ihan oma lajityyppi. Holmegård taisi olla jalavasta tehty, mulla olis sitä käytettävissä. Kutittaisi ihan saamaristi kokeilla tommosta.
-
Kyseinen artikkeli viittaa niin sanotun Möllegabetin jousen tilleröintiin. Holmegaardin jousi on eri tapaus. Lukaisepa tämä erinomainen ketju läpi:
http://paleoplanet69529.yuku.com/topic/23167/Holmgards-Are-They-All-the-Same?page=1
Mikäpä estää kokeilemasta!
-
Loistava keskustelu! Kuvahaulla kattelin Möllegabetin jousta, osa näytti aika yliampuvilta (pun jne.). Ei kai se paksunnos kärjissä sentään 3x ole.