Puujousi
Perinteiset jouset, nuolet ja jousiammunta => Jouset => Aiheen aloitti: Tuomo Reiniaho - 09 Joulukuu, 2015, 09:22
-
Moni suomalainen jousentekijä on erikoistunut tiettyyn jousityyppiin. Hyvinä esimerkkeinä ovat vaikkapa Menna (jännejouset), Lehtorinne (laminoidut pitkäjouset), Kumpulainen (primitiivijouset), sekä monet muut. Itse olen tykästynyt laminaattijousiin, ehkä siinä on taustalla tekniikka, optimointi, rakentaminen, uuden etsiminen. Toki teen yksipuisiakin, niin lyhyitä kuin pitkiä - mutta aktiivisen jousiammunnan myötä pitkät jouset ovat kiinnostavimpia. Nykyisin tietoa erilaisista maailman jousista on hyvin saatavilla, joten hienoa olisi tietenkin kokeilla kaikkea mahdollista. Ongelmana on vain aika.
Mikä ohjaa jousenrakentajan tekemään juuri tietynlaisen jousen? Estetiikka, perinteet, historiallisuus, oma käyttö (tehdä itse täydellinen jousi), kokeilunhalu, vai mikä?
-
Jousena mua kiehtoo lähinnä primitiivijouset, miten hyvin pelkistetyllä jousella ja nuolilla voi saada metsästettyä saalista..osua tarkasti kun harjoittelee. Upeitä on laminaattijousetki..jännejouset, taideteoksia suorastaan :D .
-
Jep, ELB-vaaikutteisia laminaatteja on enempi tullut tehtyä ja jokunen paremmin lattajouseksi luokiteltavakin. Pari yksipuistakin on tullut puolihuolimattomasti tehtyä, mutta tämän talven aikana olisi tarkoitus Taka-Hikiän kisoista kuittaamani saarniaihio veistellä jousen muotoon. Toinen haave on Juvalta joskus poimimani kataja varovasti tilleröidä jouseksi ja selystää se raakanahalla... Mutta sitä ennen yksi Bambu-Cumaru-Ipe-kokeilu, jos vaikka ensi syksyn MM-kisoihin Australiaan toiseksi kisajouseksi.
-
Nyt on tehtynä yksi pitkä saarnijousi, jonka kertaalleen paahdoin ja tilleröin uudelleen. Viikonloppuna tuli kokeiltua Olavinlinnassa metsonsulkanuolilla. Seuraavaksi pitäisi tehdä lyhyt jousi syreenistä. Odottamassa on 140 cm pätkä vielä kuorineen ja päädyt liimattuna. Tässä vaiheessa kiinnostaa vielä nämä yksipuiset. Primitiivisissä on jotain viehättävää.
-
Itseäni on jo pienestä pitäen jouset ja jousiammunta kiinnostanut, niin kuin varmasti monia muitakin. Sittemmin, toissakesänä ostin itselleni modernin varsijousen, jolla tuli jokunen kuukausi lätkittyä. Noh, sehän paljastui lopulta ihan liian tylsän helpoksi ja kirosin miksen ostanut normaalia käsijousta. Koska rahaa ei hirveästi ole ylimääräistä ollut, päätin tehdä itselleni puujousen. Ja tässä sitä nyt ollaan, eikä loppua näy.
Erityisesti kiinnostaa pohjoisissa oloissa eläneiden metsästäjäkansojen jouset. Siksi tykkäänkin tehdä mieluummin jousia kotimaisista puista kuin tuontipuista, esim. osagesta, hikkorista jne. Yksipuisilla jousilla oli hyvä aloittaa harrastus, mutta laminaattijousi taas avartaa "maailmaa" enemmän. Voi kokeilla kaikkia erilaisia yhdistelmiä, joita ei välttämättä ole vielä kokeiltu, esim. juuri tekemäni koivu-kataja-laminaattikin.
-
Mulla syttyi kiinnostus puolitoista vuotta sitten kun käytiin duunin tyky-päivillä ampumassa vastakaarijousilla Wilhelm Tellin tiloissa Sörkässä. Kivaa oli se ja harkitsin vastakaaripaketin ostoa. Sitten eksyin vanhoille perinnejousisivuille ja siellä oli kaima tehnyt oikein näppärän näköisen jousen haapapuusta. Olin mökillä kaatanut puolenkymmentä haapaa edelliskesänä ja nyt löytyi oiva käyttötarkoitus. Kolme 165-180 -senttistä sain tehtyä ja kaikki hajosivat. Kaksi ensimmäistä tilkeripuuhun ja kolmas muutaman sadan laukauksen jälkeen.
Kun mökkikausi päättyi ostin op-puusta valkotammilistan ja siitä väkertelin parvekkeella ja kerrostalon pihalla Rumiluksen. Siinä on juuttisäkkikankaasta selkä, syykulku on toisessa lavassa aika heikko ja siksi liimasin vahvkkeen. Helmikuussa sain sen valmiiksi ja olen sillä jo kymmenisen tuntia ampunutkin. Seuran mittarilla mitattiin 48 lbs 26" vedolla. Mehiläisvahan laitan pintaan kun säät lämpenee ettei tarttisi niin kovasti hinkata parvekkeella vahaa puun sisään.
E: niin, siis yksipuinen jousi on se joka kiinnostaa. En laminaattia osaisivarmaan tehdäkään. Tekninen työ oli koulussa kutonen.