Nuolen rakentaminen

[Tuomas Syrjäniemi]

Muutaman nuolen tehtyäni on tullu muutama kysymys mieleen nuolten teosta.
Ite hommasin sulat, aihiot, nokin ja taulukärjen sabesta. (Sabe.fi) Kaikkia osia oli tarjolla hirvee valikoima ja tietämättömällähän on sormi suussa et mistä lähtee liikkeelle ilman aikasempaa kokemusta. Kun olis lapsena pitäny löytää isosta karkkikaupasta just se paras karkki =) Samoin tuotteissa oli merkitty monia specsejä, mutta kun niistäkään ei aina tiedä mitä ne tarkoittaa, ellei oo erikseen mainittu tai edes kirjoitettu yksikköä perään.

Aihiota katsellessa valinta piti tehdä eri jäykkyyksien ja aihion paksuuksien joukosta. Näistä tietämättömänä valkkasin keskimmäisen kaikista valinnoista ja pidin huolen että kärki, puuaihio ja nokki on kaikki samaa paksuutta. Tässä siis suurin kysymysmerkki joka jäi vieläkin auki, kuinka valita oikea jäykkyys ja paksuus puiseen nuoliaihioon. Tiedän että optimaalisessa tilanteessa nuoli taipuu lähtiessään sopivasti niin että ohittaa jousen ja nuolen lopullinen lentorata on jänteen ja jousen keskikohdan jatkeella. Nuolen taipumiseen vaikuttaa toki aihion jäykkyys, vetopituus, paunat ja kärkipaino yms. Valitsemillani osilla tuntuu että nuoli lähtee jousen ohitettuaan hieman kylkimyyryä ulospäin osoittaen. Ilmaisesti n.25 paunainen jousi ei taivuta nuolta nimeksikään ja jousi muuttaa nuolen suuntaa sivulle ja sulissa näkyy selvää kulumista jousen puolella.

Muitakin juttuja tuli mieleen nuolta tehdessä: Kannattaako aihio pintakäsitellä ennen sulittamista vai jälkeen? Onko sulkien kiertosuunnalla merkitystä ja kuinka paljon kiertoa asetetaan? Kuinka raskas kärki pitää valita?

Ensimmäisen tilauksen osista tehdyillä nuolilla olen ampunut muutama sata laukausta ja niillä alan jo pikkuhiljaa osumaankin. Sen olen huomannu että aika hyvin menee jos vaan setin nuolet on keskenään samanlaisia niin vaistojousella ammuttaessa pikkuvirheet oppii kompensoimaan. Näillä tähänmenneisillä siis pärjää piha-ammunnassa mutta kiinnostais lisätilausta tehdessä toki valita parhaat mahdolliset osat nuolen valmistukseen.

[Tuomo Reiniaho]

Aihe on aika laaja...

Yleensä nyrkkisääntönä on, että nuolen jäykkyys (yksikkönä on pauna) valitaan jousen jäykkyyden mukaan. Eli jos jousi on jäykkyydeltään 25 paunaa, niin nuolen jäykkyyden pitäisi olla myös 25-30 paunaa. Mielestäni on kuitenkin parempi valita pykälää tai kaksi jäykempi nuoli, eli 30-35 tai 35-40 paunaa. Tuo jäykkyysarvo ilmoittaa nuolen ns. staattisen jäykkyyden ja se määritetään AMO-standardin avulla, joka sinänsä on hyvin yksinkertainen.

Se, miten nuoli toimii jousesta ammuttaessa, riippuu taas nuolen ns. dynaamisesta jäykkyydestä, johon vaikutavat nuolen staattinen jäykkyys, nuolen kärjen massa, nuolen pituus, jousen jäykkyys ja nopeus, sekä muitakin parametreja, joskin vähäisesti, nuo ovat tärkeimmät. Nuolen virittäminen tarkoittaa sitä, että etsitään nuolen parametrit (eli määritetään dynaaminen jäykkyys), joilla nuoli toimii juuri oikein, eli ei osu jousen kahvaan ja lentää suoraan.

Parhaiten se onnistuu ampumalla sulattomalla nuolella mutta se ei ole välttämättä aloittelevalle ampujalle helpoin keino. Hyvä lähtökohta onkin valita hieman jousen jäykkyyttä jäykempi nuolivarsi, siihen noin 100 tai 125 graanin kärki, 4 tai 5 tuuman sulat sekä tehdä nuolesta hieman vetopituutta pitempi. Hienosäätö sitten jänneväliä nostamalla. Yleensä pitkä ja painava nuoli toimii hyvin, vaikka viritys ei olisikaan kovin tarkka.

Jos nuoli ei lennä suoraan, niin jossain voi olla vika – nuolessa, jännevälissä, laukaisussa, ammuntatekniikassa tai jossakin muussa. Jos nuoli menee säännönmukaisesti oikeakätisellä ampujalla vasemmalle, niin nuoli on liian jäykkä ja jos oikelle, niin nuoli  on liian notkea.

Niin ja nuolen pitäisi lentää siihen suuntaan, mihin se osoittaa juuri ennen laukaisua, ei jänteen ja jousen keskikohdan välistä suoraa pitkin.

Nuolivarren pintakäsittely on helpompaa ennen sulitusta mutta riippuen pintakäsittelyaineesta, kaikki liimat eivät välttämättä tartu siihen. Sulkien kätisyydellä ei ole merkitystä, ellet käytä sulituslaitetta, kunhan samassa nuolessa on saman siiven sulat. Kierrettä ei välttämättä tarvita.

[Easthound]

Foorumin kirjoituksissa on mainintoja pinta käsittelystä, mm että siitä riippuu mm millä sulat kiinnittää. Mutta mitä vaihtoehtoja on jos ei halua lakata?

[Tuomo Reiniaho]

Pintakäsittelyaineitahan on vaikka kuinka paljon. Itse olen kokeillut lakkoja, vahoja ja öljyjä - modernit myrkyt on vielä testaamatta.  Jotkut eivät pintakäsittele lainkaan - menettelee varmaan sisäammunnassa mutta ulkoammunnassa pintakäsittely kyllä kannattaa.

Nuolen voi aina öljytä, kerran pari. Öljytyssä pinnassa sulkaliimat pysyvät kyllä kiinni. Öljyjäkin on monenlaisia, jotkut ovat hartseilla vahvistettu ja ne jättävä vähän lakkamaisen pinnan. Varren voi myös vahata mutta silloin sulan kohta pitää erikseen karhentaa, jotta liima pysyisi. Samoin Osmon öljyvaha on osoittautunut hankalaksi liimattavaksi, se vaatii ehdottomasti karhennuksen. Muuten Osmo olisi suosikkini.

Itse pintakäsittelen nuolen siis ennen sulitusta. Mitään liimausongelmia ei tietenkään ole, jos sulituksen tekee ennen pintakäsittelyä, silloin vain sulituksen välien pintakäsittely voi olla hankalaa.

Lyhyesti, vahapinnassa liimat eivät pysy kunnolla, muuten ei pitäisi olla ongelmia.

[Tuomas Syrjäniemi]

Miten muuten toi jänneväli vaikuttaa nuolen säätöön? Sehän vaan määrittää että kuinka pitkälle jänne saattaa nuolta laukaisussa

[Tuomo Reiniaho]

Jänneväli vaikuttaa nuolen ja jousen viritykseen ja se on joskus ihan millipeliä. Sormilaukaisussa jänne poikkeaa hieman sivullepäin, joka johtaa siihen, että jänne ja nuolen nokki värähtelee sivusuunnassa hieman. Jännevälin säädöllä haetaan tavallaan optimaalinen nokin irtoamishetki jänteestä. Jos jänneväli on liian matala, niin nuolen nokkipää osuu herkästi jousen kahvaan ja jänne ranteeseen. Jos taas jänneväli on liian korkea, niin jousi rasittuu turhaan. Optimointia...